G E N E S I S
Tammikuussa 1913 alkoi kaikkien bulgarialaisten luostareiden valloitus – bulgarialaisen papiston karkottaminen ja sen korvaaminen serbialaisella papistolla. Sitten oli koulujen ja kirkkojen vuoro: kaikki opettajat ja papit, jotka kieltäytyivät rekisteröitymästä serbeiksi, karkotettiin ja ajettiin pois Bulgariasta; serbipappeja asetettiin kirkkoihin ja serbiopettajia kouluihin, ja bulgarialaiset oppikirjat hävitettiin.
Maaliskuussa 1913 karkotettiin kaikki bulgarialaiset apulaispiispat ja saman vuoden kesäkuussa myös metropoliitat: Skopjen Neofit, Velesin Meletius, Bitolan Arseni ja Debarin Kozma. Skopjen hiippakunnassa jopa pyhien Kyrilloksen ja Metodiuksen juhla kiellettiin, ja Kichevon alueella myös bulgarialaiset muslimit rekisteröitiin serbeiksi, koska he puhuivat bulgariaa. Ohridin, Bitolan, Velesin, Debarin ja Skopjen hiippakunnat siirtyivät Serbian ortodoksisen kirkon alaisuuteen.
Syksyllä 1944 Bulgarian armeija sekä siviili- ja kirkollishallinto vetäytyivät vasta liitetyiltä alueilta Vardarissa ja Egeanmeren Makedoniassa. Tämä oli pohjanoteeraus Bulgarian eksarkaatin osallistumiselle Bulgarian kansallisen kysymyksen ratkaisemiseen, ”joka tässä tarkasteltavana ajanjaksona ymmärrettiin Bulgarian etnisten alueiden ja yhteisöjen yhdistämiseksi yhdeksi kansallisvaltioksi”.