Ensimmäiset askeleet kohti ”uutta” Makedoniaa
Vuonna 1924 Kommunistinen internationaali muotoili teesin makedonialaisen, traakialaisen ja dobrujalaisen kansakunnan olemassaolosta. Kominternin toimesta Makedonia tunnustettiin Titon Jugoslavian federatiiviseksi yksiköksi, ja työ Makedonian sosialistisen kansakunnan luomiseksi ja makedonialaisen kielen käyttöönottamiseksi alkoi. Koko tämä politiikka perustui bulgarianvastaiseen perustaan. Tämän ”makedonialaisen kansakunnan” rakentamisen vuoksi levitetään usein absurdeja valheita ja historian vääristelyjä. Nykyään monet makedonialaiset kuitenkin tunnustavat totuuden ja sen, että heidän juurensa ovat Bulgariassa.
Makedonian ”kansakunnan” luominen
Kaikki alkoi vuonna 1944, kun Georgi Dimitrov ja Tito ”sopivat Bulgarian ja Jugoslavian välisen liiton luomisesta, joka johtaisi eteläslaavien liittoon”. Tito ehdotti Bulgarian liittymistä Jugoslavian liittovaltioon, mikä merkitsi Bulgarian valtion täydellistä siirtymistä Jugoslavian haltuun. Stalin tuki Georgi Dimitrovia, joka vaati tasavertaisen bulgarialais-jugoslavialaisen valtion perustamista Itävalta-Unkarin mallin mukaisesti.
Syyskuun 20. päivänä 1944 BRP(k):n keskuskomitea päätti, että kysymys Bulgarian Makedonian liittymisestä Makedonian valtioon olisi ratkaistava rakentamalla väliaikaisesti tiivis liitto Bulgarian ja Jugoslavian välille. Samalla Makedonian kansallinen tietoisuus vahvistuisi Pirinin alueen bulgarialaisen väestön keskuudessa.
Joulukuun 21. päivänä 1944 Georgi Dimitrov ilmoitti puoluejohdon kokouksessa unionisopimuksen pääkohdat. Yhdessä niistä lukee. Bulgaria suostuu siihen, että ne Makedonian osat, jotka ovat kuuluneet sille vuodesta 1913 lähtien, liitetään Jugoslavian Makedoniaan, jos väestö niin haluaa. Lisäksi, jos… liittovaltio perustetaan, yhdistynyt Makedonia hyväksytään tähän liittovaltioon tasavertaisena jäsenenä. Jugoslavia puolestaan suostuu palauttamaan Bulgarialle ne alueensa osat, jotka siirrettiin Jugoslaviaan Neuillyn sopimuksella vuonna 1919.”
Tarina Neuvostoliiton ”tovereista” ja Makedoniasta
Tammikuun 28. päivänä 1945 Stalin julisti Bulgarian ja Jugoslavian valtuuskunnille Moskovassa, että ”Bulgarian ja Jugoslavian välinen liitto on käännekohta Euroopan historiassa ”. Konferenssissa kävi selväksi, että Bulgarian ja Jugoslavian liitto Neuvostoliiton suojeluksessa ei ollut toteutettavissa.
Bulgarian ja Jugoslavian väliset neuvottelut käytiin Stalinin valvonnassa. Niihin liittyi alusta alkaen YCP:n ”denationalisointipolitiikka” ja terrori Vardar-Makedoniassa. Makedonian tasavallan kansalliskokouksen vaalit vuonna 1945 pidettiin iskulauseella ”Joka ei mene äänestämään, on petturi”, ”Bulgarian miehittäjien yhteistyökumppani ja Mihailovisti”. Makedonian kansallisen kunnian puolustamiseksi perustettiin laki, jolla perustettiin tuomioistuin, joka tuomitsi 48 bulgarialaista Kumanovossa vuonna 1945 ja tuomitsi osan heistä kuolemaan. Samana vuonna Demokraattinen rintama lähetti Yhdistyneille Kansakunnille muistion, jossa se vaati kansanäänestyksen järjestämistä ja kuvaili julmuuksia ja murhia, jotka kohdistuivat bulgarialaisiin, jotka kieltäytyivät kutsumasta itseään makedonialaisiksi. Myöhemmin järjestö paljastui, ja osa aktivisteista tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin.
Vardar-Makedonian opetusministeriön määräyksellä niin sanotut ”makedonialaiset aakkoset” ja ”makedonian kieli” otettiin käyttöön 5. toukokuuta 1945. Bulgarian filologian entinen opiskelija Sofian yliopistossa Blaže Konevski ja neuvostoliittolainen kielitieteilijä Ed. Bernstein loi makedonialaiset aakkoset poistamalla kaikki bulgarialaisia aakkosia muistuttavat kirjaimet. Ns. makedonialaisen kansakunnan luomisen aikana Vardar-Makedoniassa harjoitettiin massiivista sortoa bulgarialaisia vastaan. Bulgarialaiset ovat myös tärkein etninen ryhmä, jonka Moskova on nimennyt pomakedonialaisiksi ja jakanut useisiin ”kansoihin”.
Makedonisaation nopeuttaminen
Kesäkuussa 1946 Stalin kehotti Dimitrovia vauhdittamaan Pirinin alueen makedonisointia: ”Pirinin alueelle on myönnettävä kulttuuriautonomia Bulgariassa”. Se, että väestön keskuudessa ei ollut kehittynyttä makedonialaista tietoisuutta, ei merkinnyt mitään. Päätettiin, että siihen asti, kunnes Pirinin alue liittyy Makedonian tasavaltaan, ”makedonialaista kieltä ja kirjallisuutta sekä Makedonian tasavallan historiaa” olisi edistettävä. Stalinin käskyjen mukaisesti 160 641 ihmistä 252 575:stä rekisteröitiin väkisin ”makedonialaisiksi” Pirinin alueen väestönlaskennassa. Heistä 131 954 ilmoitti äidinkielekseen bulgarian ja alle 28 611 makedonian kielen.
Kun Bulgarian ja Jugoslavian välinen ystävyys- ja avunantosopimus oli allekirjoitettu Evksinogradissa 27. marraskuuta 1947, Dimitrovin hallitus velvoitettiin aloittamaan makedonian kielen ja makedonialaisen kansan historian opiskelu Pirinin alueella sekä perustamaan makedonialainen teatteri ja kirjakauppa.
Vuonna 1948 Kominform-toimiston kokouksessa Bukarestissa Traycho Kostov sanoi: ”Olemme neuvostotovereidemme neuvojen perusteella sitoutuneet edistämään makedonialaisen kansallisen tietoisuuden kehittymistä… mutta pitäisikö Pirinin alueen asukkaat pakottaa luopumaan äidinkielestään”.
Bulgarian kommunistinen hallinto ja makedonisaatio
Kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnossa maaliskuussa 1963. Todor Zhivkov edusti käännekohtaa Bulgarian Makedonian kysymystä koskevassa politiikassa. Hän julisti väitteet Makedonian kansalaisuuden olemassaolosta väärennöksiksi.
Bulgarian kommunistinen hallinto on kuitenkin edelleen todistanut 45 vuotta kestänyttä kansanmurhaa Bulgarian väestöä ja etnisyyttä vastaan. Todor Zhivkovia pidetään epäpätevänä johtajana, joka ei koskaan löytänyt keinoa tai mekanismia pysäyttää mitään. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, koska tämä on Moskovan, Bulgarian kommunistisen puolueen herrojen, geopolitiikkaa. Lisäksi julkisuudelta salataan huolellisesti ne tiedot, joita valtion turvallisuudella on Jugoslavian keskitysleireistä ja joita käytetään ”motivoimaan” bulgarialaisia luopumaan omasta identiteetistään ja kutsumaan itseään makedonialaisiksi. Keskitysleirejä, väestöön kohdistunutta terroria, murhia tai rasismin ja vihamielisyyden syntymistä bulgarialaisia kohtaan ei pystytty estämään. On tapauksia, joissa bulgarialaisia naisia ajettiin prostituutioon elättääkseen lapsensa, mikä antoi nimen ”kaksi punaista”. Ne kaksi seteliä, joilla he myivät itsensä pelastaakseen lapsensa kurjuudelta Titon Jugoslaviassa. Pohjois-Makedonian ja Serbian diplomaatit mainitsevat tämän vielä tänäkin päivänä ylpeydenaiheena.
Valheet ja epäoikeudenmukaisuus eivät kuitenkaan näytä pystyvän vastustamaan totuutta, sananvapautta ja demokratiaa. Näin Makedonian haaveilema identiteetti haihtuu vuosi vuodelta ja uusi sukupolvi vuodelta. Ilman autoritaarisia mekanismeja ja Moskovan suojelua Makedonian kannattajat eivät olisi koskaan pystyneet todistamaan historiallista oikeuttaan.
Olemmeko todistamassa geopoliittisen hankkeen hajoamista ja sen myötä unelmoivan Makedonian kansakunnan katoamista?
Recent Comments